sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Pitkästä aikaa...


Heippa vaan! Syksy on vierähtänyt laiskan pulskeissa ja toisaalta kovinkin kiireisissä ja aktiivisissa merkeissä. Pientä pohdintaa olen käynyt myös blogin tiimoilta, että jatkaisko vaiko jättäisikö koko hommelin... Välillä on tuntunut vahvasti, ettei näitä jorinoita kukaan viitsi lueskellakaan ja välillä taas on paljonkin juttuja joista voisi kirjoitella ihan vaan vaikka omaksi iloksi.

No päädyinpähän kuitenkin jatkamaan.

Järkkärillä kuvaaminen on ollut ihan minimissään, mutta puhelimella on kyllä tullut tallenneltua arkea. Edelleen olen ihan huumassa uuden puhelimeni kamerasta ja kuvien laadusta :)

Arki kolmen koiran kanssa on tasaantunut hyvinkin leppoisaksi. Kolmikko tulee hyvin toimeen keskenään ja kaikki sietävät ja kunnioittavat toisiaan omine erityispiirteineen. Tytöt ovat jopa lähentyneet niin, että istuskelevat ja makoilevat hyvinkin lähekkäin, mitä en olisi ihan äkkiä uskonyt tapahtuvaksi...


Työelämän piirissä on tapahtunut melko isoja muutoksia ja toiminnan muuttumisen myötä siihenkin puuhaan on löytynyt uutta virtaa. Me käydään tällä hetkellä asiakkaiden kanssa paljon paikoissa, mihin ei ehkä tulisi ikinä mentyä ja liikutaan muutenkin huomattavan paljon aikaisempaan verrattuna. Ihan tuosta vanhasta tutusta Aurajoestakin on tullut nähtyä uusia puolia :) 


Perjantaina sain myös todistuksen 5 pisteen korva-akupuntio-koulutuksesta. Se onkin sen verran mielenkiintoinen homma, että varmaan myöhemmin kerron siitä lisää...


4 kommenttia:

  1. Juu, kyä me ainaskin seurataan teijän puuhia, vaikka ei aina kommentoidakaan. Tykätään teistä kovasti, varsinkin kun näyttäis kovasti siltä, että teijän laumaan on liittynny just oikee rotukoira. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä arvaan kyllä, että mummeli on nuorten miesten mieleen :D

      Poista
  2. Älä ihmeessä lopeta, sun postauksia on aina niin ilo lukea :)

    Vaikka ei siinä, näin itsekin rankasti blogikriiseilevänä ymmärrän kyllä paremmin kuin hyvin lopettamisajatukset ;)

    VastaaPoista
  3. Ehdottomasti jatkat! Vaikka sitten harvemmalla tahdilla, nou stress :) Just selailin omia postauksia viime marraskuulta ja aattelin, miten kivaa niitä on (edes omaksi iloksi) jälkikäteen lueskella. Paljon pikkujuttuja ja fiiliksiä, jotka olisivat ilman blogia jo hukkuneet jonnekin mielen sopukoihin.

    Ja onnittelut uudesta laumanjäsenestä!

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää mieltä kovasti :)