keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Siirtopaperit


Viime viikonloppuna lähti liikkeelle eräs elämän suurista haaveista... Siirtopaperikurssi PADI Open Water Diver-luokitusta varten järjestettiin täällä Turussa Fun Diven toimesta. Siirtopaperikurssi tarkoittaa käytännössä sitä, että teoriaopinnot, kokeet ja allassukellukset suoritetaan täällä Suomessa ja avovesi-osuudet sitten maailmalla. 


Altaalla treenataan sukellustaitoja ihan kaikessa rauhassa. Vaikka pari kokeilusukellusta meressä olenkin tehnyt, niin jotenkin tämä systeemi tuntui itselle parhaiten sopivalta. Lomasta ei kulu niihin opintoihin aikaa ja kaikki on käyty läpi leppoisissa tunnelmissa ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä, kuten virtaukset, hullumaisen suolainen vesi ja kaiki ei niin kivat meriörkit. 

Siinä yllä olevassa kuvassa isäntä suorittaa yhtä viimeisimmistä taidoista, mitä harjoiteltiin, eli varusteiden riisumista ja pukemista pinnan alla.. Tuolta se kävi naurettavan näppärästi, kun taas itse taistelin varsinkin painovyön kanssa. 10kg lyijyä ei ole mikään ihan näppärä käsiteltävä ja sen pukeminen tuntu kyllä enemmänkin anakondan kanssa painimiselta, kuin vyön pukemiselta. 


Pieniä kommelluksia siinä sattui kurssin aikana muutenkin... Heti alkuun meinasi homma tyssätä siihen, että me oltiin kuviteltu, että ensimmäinen ilta on pelkkää teoriaa. Eihän meillä sitten tietenkään ollut mitään varusteita mukana..  No homma saatiin hoitumaan ja päästiin lopulta altaalle. Sitten viimeisenä päivänä kasasin kamppeet ja viskasin säiliön ja liivin sinne altaaseen, enkä muistanut laittaa ilmaa liiviin... Siihen sitten altaan reunalle polvilleen kaivamaan uppoavia varusteita ja laittamaan sitä ilmaa ja polvet auki ja verta tietenkin ihan hulluna. Onneksi sekin sitten satiin tyrehtymään ja pääsi jatkamaan homman loppuun. Se pahuksen painovyö vaan tippui vielä omia aikojaan jossain kohtaa, mutta onneksi ei ollut ketään alla... Tulipahan sen pukeminen vedessä treenattua ihan kunnolla. 

Nyt on sitten siirtopaperit kunnossa ja ostinpa vielä kouluttajalta hänen vanhan märkäpukunsa. On ainakin sopiva puku sitten itsellä omasta takaa, ettei tarvitse pelkissä uikkareissa sukellella. Loppukoekin meni ihan nappiin ja ainoastaan 4 virhettä/50 kysymystä. Nekin virheet oli jotain epäolennaisuuksia säiliöiden huollosta yms. Vielä pitäisi malttaa yli 2kk, että pääsee hoitaman homman loppuun ja nauttimaan meren ihmeistä. 




torstai 26. marraskuuta 2015

Fuge



Onkin muuten jäänyt tässä takkuilun keskellä ihan kokonaan kertomatta meidän viimeisimmästä reissusta... Veli perheineen muutti elokuussa Espanjaan Fuengirolaan ja lähdettiin syyskuussa kyläilemään. En ole koskaan oikein millään tasolla hinkunut aurinkorannikolle, mutta onneksi tuli nyt lähdettyä, koska olihan se ihan loisto reissu. 

Tämän hetkinen valokuvaamisen alennustila heijastuu myös näihin matkakuviin. Ihan älyttömän vähän tuli räpsittyä kuvia ja melkein kaikki on kuvat on joko veljen lapsista tai pinnan alta. 




 Vuokrattiin pariksi päiväksi auto ja lähdettiin porukalla etsimään Nerja nimistä kylää ja sen lähistöllä olevaa Playa el Canuelo rantaa. Ranta sijaitsee Maron luonnonpuistossa ja luonnollisesti kohde valikoitui sen mukaan, että tämän oli päästävä snorklaamaan. Melkoisen harhailun ja hortoilun jälkeen löydettiin vihdoin perille. Sinne ei nimittäin ollut oikein mitään osoitetta ja navigaattorista ei ollut apua. Parkkipaikat oli ylhäällä vuorella ja sieltä oli alas rantaan bussi kuljetus. 

Sää oli pilvinen, mutta ihan älyttömän lämmin. Onneksi, sillä rannalla ei ollut minkään laisia varjopaikkoja ja nahka olisi kärähtänyt auttamattomasti. 

 Vesi oli hyytävän kylmää, mutta uskomattoman kirkasta. Pinnan alta löytyi jopa joitakin uusia tuttavuuksia, kuten alla olevat ylisöpöt pinkki kärkiset merivuokot. Tavattiinpa veljen pojan kanssa myös tumman lila mermakkara, jollaista en ole ennen nähnyt. 

 Oli tosi kivaa, kun sain istutettua tokaluokkalaiseen snorklauskipinän ja tulevaisuudessa saan tyypistä varmaan vielä hyvän kaverin matkoille ja pinnan alle :) 


Komeat oli maisemat Maron luonnonpuistossa.


 

Käytiin me sitten myös Kipralttarilla ja ihan kiva reissu, mutta enpä tiedä sainko siitä oikein mitään ihmeellistä irti.. Hyvää ruokaa toki oli ja halpaa tupakaa. 

Vielä muutama viikko ja veljen perhe muuttaa takaisin Suomeen. Ikävä on aika kova ja odotus sen mukainen. 


sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Pitkästä aikaa...


Heippa vaan! Syksy on vierähtänyt laiskan pulskeissa ja toisaalta kovinkin kiireisissä ja aktiivisissa merkeissä. Pientä pohdintaa olen käynyt myös blogin tiimoilta, että jatkaisko vaiko jättäisikö koko hommelin... Välillä on tuntunut vahvasti, ettei näitä jorinoita kukaan viitsi lueskellakaan ja välillä taas on paljonkin juttuja joista voisi kirjoitella ihan vaan vaikka omaksi iloksi.

No päädyinpähän kuitenkin jatkamaan.

Järkkärillä kuvaaminen on ollut ihan minimissään, mutta puhelimella on kyllä tullut tallenneltua arkea. Edelleen olen ihan huumassa uuden puhelimeni kamerasta ja kuvien laadusta :)

Arki kolmen koiran kanssa on tasaantunut hyvinkin leppoisaksi. Kolmikko tulee hyvin toimeen keskenään ja kaikki sietävät ja kunnioittavat toisiaan omine erityispiirteineen. Tytöt ovat jopa lähentyneet niin, että istuskelevat ja makoilevat hyvinkin lähekkäin, mitä en olisi ihan äkkiä uskonyt tapahtuvaksi...


Työelämän piirissä on tapahtunut melko isoja muutoksia ja toiminnan muuttumisen myötä siihenkin puuhaan on löytynyt uutta virtaa. Me käydään tällä hetkellä asiakkaiden kanssa paljon paikoissa, mihin ei ehkä tulisi ikinä mentyä ja liikutaan muutenkin huomattavan paljon aikaisempaan verrattuna. Ihan tuosta vanhasta tutusta Aurajoestakin on tullut nähtyä uusia puolia :) 


Perjantaina sain myös todistuksen 5 pisteen korva-akupuntio-koulutuksesta. Se onkin sen verran mielenkiintoinen homma, että varmaan myöhemmin kerron siitä lisää...


perjantai 21. elokuuta 2015

Ronja ryövärin tytär


Pieni huutolainen muutti meille tuossa pari viikkoa takaperin, kun muu perhe muutti puoleksi vuodeksi Espanjan auringon alle. Ronja on 12 vuotias karkeakarvainen mäyräkoira, eli mistään ihan lapsukaisesta ei ole kyse. Arvonsa tunteva vanharouva tuli laittamaan huushollin uuteen järjestykseen. 


Koisut tuntevat ihan hyvin entuudestaan, kun ollaan kyläilty puolin ja toisin ja välillä kaikki on mamman luona hoidossa. Eli se jo tiedettiin, että juttuun tulevat. Pimsun on hiukan pitänyt puhista välillä ja pari kertaa on pitänyt komentaa, kun rettelöinti on meinannut yltyä rähinäksi. 


Mutta sitten tämä meidän herra... Hän on riutunut rakkaudesta ja änkenyt punkenut koko ajan toisen läheisyyteen. Sitten huomattiinkin, että muori on kiusallaan aloittanut juoksut, mitkä piti olla vasta joulun tienoilla..


Ei ole toista tappijalkaa voinut laskea hetkeksikään silmistä ja kaikki rakkauden ositukset ovat päättyneet tiukkaan poskiotteeseen. 


Tytöt alkoivat jo viikon loppu puolella lähentyä sen verran, että ylimääräisiltä nahisteluilta vältyttiin ja mahduttiin jopa ritirinnan yksiöön, sohvalle ja itseasiassa sänkyynkin nukkumaan. Nyt Ronja vaan oli pakko viedä jo vähän etukäteen ukin luo hoitoon, koska vaara isopäisten tappijalkojen sikiämiselle alkoi olla melko suuri... Välihoito ukille oli jo varattu senkin takia, että meillä on ensi viikolla matkaan lähtö edessä ja kaikki koisut joutuvat siksi aikaa hoitoon. Parin viikon päästä on taas kuhinaa ja lauma kasassa :) 



perjantai 7. elokuuta 2015

Hutei ja hitei


"Aina ei voi onnistua" on tuttuakin tutumpi slogan meidän puutarhassa... Värinokkonen on ollut sekä hitti, että huti. Siemenestä kasvatettu ilostuttaa aina, vaikkakin kasvu onkin ollut hidasta ja näyttävät puskat jäivät haaveeksi.  


Todellinen floppi on sormustinkukat, mitkä eivät vaan jaksa menestyä meidän pihapiirissä. Kuvitelmat hienoista sormustinkukkameristä pihan reunoilla on saanut kuopata jo aikaa takaperin. Ylväät kukat näyttäytyvät tällaisina surkeina rääpäleinä, jos nyt ikinä edes kukkaan ehtivät.. 


Peurankellot ovat sitten taas puolestaan menestystarina sattuman kautta. Ne ovat luultavasti pihan vanhaa kantaa ajalta ennen meitä tai sitten siemenet ovat eksyneet tuohon jostain muualta. Veikkaan kuitenkin ensimmäistä vaihtoehtoa. Parina vuotena hautuumaan istutusten perustamisesta jaksoin ahkerasti kyniä rikkaruohoja ja siinä on mennyt peurankellojen taimet samalla. Kun kurjenpolvet valloittivat alueen jäi myös kyniminen vähemmälle ja ensimmäiset kellot pääsivät kukoistamaan. Nyt ne antavat kivasti väriä ja korkeutta tuolle tasapaksulle, villiintyneelle kulmaukselle. 


maanantai 3. elokuuta 2015

Elämää nauhuksissa


Lapinnauhukset ovat nauttineet kosteassa kesästä huomattavasti enemmän, kuin minä. Ei edes isännän siimaleikkuri ja paskanauriiksi nimittely ole lannistanut niitä. Miehen korkuiset  kukinnot kuhisevat elämää ja ovat tällä hetkellä pihan komeimmat ilmestykset. 


Pörriäisiä ei ole ihan kauheasti tänä kesänä näkynyt.. 


Kukinnoista oli myös paljon tällaisia pieniä 2mm mittaisia minikoppiksia. Ihan valtavan hyvän kuvankin onnistuin kääpiöstä saamaan vapaalla kädellä. 


Kesähempeilyt


Patulla on ollut viikon verran hormoonit kierroksilla... En sitten yhtään tiedä mistä johtuu, mutta Pimulla on ainakin kestämistä toisen jatkuvan huomioinnin, änkemisen ja punkemisen takia. 


Jatkuvaa lipeksimistä..


Siihen pisteeseen saakka, että toisella palaa hihat...


Reppanalla korvat märkänä koko ajan.

"Eikö tälle jotain kesähellua sais hankittua!" Meinaa Pimsu. 


400.


Eilinen oma syntymäpäivä ja blogin 400. postaus... Sen kunniaksi vähän kukkakimppua pihan tarjonnasta.


Tänään lähdetään taas mökkeilemään pitkästä aikaa. Pieni irtiotto tekee ihan hyvää, kun viime viikko on kulunut melko stressaavissa tunnelmissa. Kollegan väkivaltainen kuolema pohjoisessa on puhuttanut paljon ja laittanut väkisinkin miettimään asioita... Onneksi meillä on kuitenkin tapahtunut isoja muutoksia omassa yksikössä, ettei nyt tarvitse ainakaan miettiä mitään työn vaihtoa. 

Koitan nyt vaan työntää nämä kauheudet taka-alalle ja tartun aurinkoa lupaaviin sääennustuksiin, kuin hukkuva oljenkorteen. Jospa nyt saataisiin kesän ensimmäinen aurinkoinen mökkireissu!  


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Riipputuoli

 Mökillä on ollut aina (ainakin sen 15 vuotta, kun olen siellä käynyt) rottinkinen riipputuoli. Se on myös aina näyttänyt siltä, että se lahoaa käsiin juuri kohta. Hyvin se on kuitenkin pitänyt pintansa, vaikka viime kesänä köysi katkesi hentoisen olemukseni siinä lepäillessä... Kolahti tuo yläkaari aika ihmeellisesti ja ikävästi päälakeen... En sitten tiedä miten olin siihen jäänyt levitoimaan tuolin tipuessa alta...

Yksi tämän kesän hankinnoista on ollut uusi riipputuoli. Oikein kiva ja edukas yksilö löytyi Sotkasta samalla reissulla, kun käytiin tekemässä sohvakaupat. Vielä pitäisi vaihataa valkoinen köysi tuon sinisen tilalle ja samalla saa hieman entrattua korkeutta, kun nyt ei yllä ihan jalat maahan.

Nyt kelpaa tähyillä Airistolle ilman pelkoa istuimen räjähtämisestä :) 

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Hoivaa vailla


Meillä on osa pihan reunoista ihan tarkoituksella lähes luonnontilassa ja varsinkin tämä yksi nurkka on ihan juuri sellainen, kuin sen alunperin olen ajatellutkin. 



Myös tässä kulmassa on ihan suotavaa viidakkotunnelmaa...


Mutta sitten on ne kohdat, mitkä kaipaisivat kipeästi huoltoa ja kovaa kättä... Tuossa aidan ja pionin välissä, terijoensalavan alta pitäisi kulkea polku. No oikein kun kuvittelee, niin siinä se on vähemmän suotavalla viidakkotunnelmalla. Lakkaisi tuo sade ja olisi aikaa, niin voisi jotain tehdä asialle!


Meillä kasvaa padoissa puita... pari kesää ovat saaneet tuossa virua ilman istutuksia. Valkoisten liljojen kohdalla on myös tapahtunut kaamea laiminlyönti. Liljakukot ovat saaneet rellestää vapaasti ja koko alue on ihan pahan vallassa. Syksyn aikana olisi ihan pakko laittaa nämäkin rääppäyneet nurkat kuntoon, että keväällä olisi siistiä, kun paikka laitetaan myyntiin. Sepelikuorma, suodatinkangasta ja vahva selkä olisi siis tilauksessa. 


sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Huussissa


Juhannusviikolla aloitettiin huussissa pikku pintaremonttiprojekti ja eilen homma tuli päätökseen uusien mattojen myötä. Huussi on ollut tosi hyvä ja toimiva Kekkilän kompostoivan käymälän ansiosta. Kaveripariskunnan mökillä tehtiin ulkovessaan remppa viime kesänä ja siitä tuli niin hieno, että iski ihan pakottava tarve tarttua toimeen myös täällä Lomakalliolla. 


Maalia seiniin ja lattiaan oli tietenkin Ihan selvä juttu, mutta jotain vinkeetä halusin siihen yhdistää. Törmäsin kotona isännän vanhojen Aku Ankkojen joukossa Mustanaamioihin ja siitä se ajatus sitten lähti...


Eipä ole joka mökillä Mustanaamio-hyyskää!


Panelin päälle laitettiin kovalevy ja siihen olikin sitten helppo liisteröidä eri kokoisia strippejä. Mietittiin mahtaako liisteri pitää kokonaisuuden kasassa, vai pitääkö se vielä lakata. Nyt on ollut kyllä niin kosteaa ja kaikki palaset on paikoillaan, joten liisteri riittänee.


Syksy tekee tuloaan ja (hyi kauhia!!) vähän pohdittiin jo valaistustakin. Ikeassa on Ihan super mainioita aurinkokenno valaisimia ja ostettiin kokeiluun tuollainen kupoli ja niitä hankitaan useampi lisää tässä myöhemmin. Sisälle huussiin on sellainen valosarja, mikä on vielä asentamatta. 

Seuraavaksi onkin sitten vuorossa ulkopuoli, mikä alkaa olla jo melko rapistunut...