maanantai 29. syyskuuta 2014

Isadora


Meille muutti uudet Vallilan Isadora verhot. Tykkään kovasti tuosta isosta selkeästä kuviosta. Satuman kauppaa sohvatyynyjen värit menevät ihan täysin yksi yhteen verhon värien kanssa, vaikka ainoastaan tuo turkoosi oli valintakriteerinä. Aloin tuossa miettiä, miksi se Isadora nimi kuulostaa niin omituisen tutulta... Sitten muistin, että mehän syötiin viime vuonna Isadora nimistä nautaa. Ostetaan siis lihat suoraan luomutuottajalta ja paketeissa on lihoiksi laitetun eläimen nimi. Kuulostaa hassulta, mutta arvostan. 

 
Pimsu ei paljon Vallilan Isadoraa arvosta, mutta Laidun Herefordin Isadoraa kylläkin...



Sain vielä viikonloppuna ällin siirtää Oxalikset sisätiloihin. Nämähän ovat jo kukkineet monena kesänä terassilla, mutta syksyn tullen olen antanut niiden kuihtua ja poimimut vaan kävyt talteen. Täytyy katsoa, josko menisivät lampun alla talven yli... Lamppuhan on kerrassaan tyylikäs... No jospa siihen saisi toteutettua piakoin sen mitä olen pitkään suunnitelut. 


tiistai 16. syyskuuta 2014

Syksy


Aurinko paistaa ja vettä sataa, taitaa tulla kesä...


Hempeintä syksyn antia


Lapinnauhus ilostuttaa vielä kukinnan jälkeenkin


Viime vuonna mökiltä poimitut ja kuin ihmeen kaupalla kukkapurkissa talven yli säilyneet villiviinit pääsivät vihdoin maahan. Toivottavasti ne alkavat nimensä mukaisesti villinä kiemurtelemaan pitkin ankeita harmaita haavan runkoja. 

Tattisato on ollut megalomaaninen. Pakkasessa ja kuivattuna on nyt sitten niin paljon, että tätä herkkua saisi syödä melkein päivittäin tulevan vuoden ajan. 



lauantai 13. syyskuuta 2014

Tursas ja kumppanit



En olisi ikinä uskonut näkeväni toistamiseen saman vuoden sisällä suosikkiotustani mustekalaa ja vielä snorklatessa!! Mutta siellä se pönötti pohjassa ja isäntä hänet äkkäsi. Siinä meni nopeasti ohi syvän veden ahdistukset, kun polskin paikalle minkä jaloistani pääsin... 

Octopus vulgaris 

Kuvat on yllättävänkin hyviä siihen nähden, että sitä sumeaa vettä virtasi välillä sykäyksittäin kameran ja kohteen eteen ja itse kuvattava väijyi n.3m syvyydessä. 


Hittolainen, että se on röyhee otus... Ihan uskomattoman hienoa ja ihmeellistä miten mustekalat vaihtavat väriä ja ihonsa rakennetta ympäristön mukaan. Liikkuessaan se oli pinnaltaan ihan tasainen ja vaalean ruskehtava ja asetuttuaan pintaan poksahti sarvia ja ryhmyjä, eikä tyyppiä meinannut erottaa pohjasta. 


Havaitsemista helpotti nämä kaksi lakeijana toimivaa harlekiini ahventa. Joka kuvassa tyypit pörrää ihan vieressä ja tuijottelevat tursasta. 


Wikipediasta lainattua:

"Meritursaan pussimainen ruumis on pehmeä ja suojaton, sen keskellä on suuaukko. Suuaukon kitiinileuat muistuttavat nokkaa, ja niitä ympäröi pyöreä huuli. Suun keskellä on riivinrautamainen raastinkieli eli radula. Vaippaontelo muodostuu kiduksia ympäröivästä lihaksikkaasta vaipasta. Tursaan hengitysvesi kulkeutuu vaippaonteloon ja sieltä kiduksiin. Tursaalla on kahdeksan suunnilleen saman mittaista lonkeroa, joissa kussakin on kaksi imukuppiriviä. Pää liittyy välittömästi pussimaiseen ruumiiseen. Pään molemmilla sivuilla on silmät. Rustokoppa suojaa tursaan aivoja. Selkärangattomaksi eläimeksi tursaalla on hyvin kehittynyt hermosto. Aivoissa on jopa 30 eri lohkoa, jotka säätelevät tursaan toimintoja. Meritursas voi oppia erottamaan esineitä ulkomuodon perusteella."

 Sitten niitä muita, ei niin fiksuja nilviäisiä sun muita lötköjä. 

Merivuokko 



Punainen meritähti

Kotiloita





Kerrostalon asukit


Merituppi


Mikä lie lötkylä

Merisiilit on ovat kansoittaneet kroatian rannat aika tiuhaan, joten ilman uimakenkiä ei ole mitään asiaa veteen ja silti pitää katsoa mihin astelee. Merisiilin osuminen on kivuliasta ja jotkut niistä ovat myrkyllisiä ja pistos voi johtaa verenmyrkytykseen. 


perjantai 12. syyskuuta 2014

Fisut





Sittenpä sinne Adirianmeren pinnan alle... Kameran opettelu on hiukan tuottanut tulosta ja onnistuneiksi laskettavia kuvia tuli melko lailla. Tosin oma onnistumisasteikko on vielä aika matalalla... 

Sphinx Blenny (Aidablennius sphynx)

Nämä Blennyn luikerot ovat niin mainioita veijareita, jotka lymyilevät kivien pienissä onkaloissa ja livahtavat silmän räpäyksessä piiloon. Onnistuin kuitenkin muutamaan otteeseen olemaan säikäyttämättä pelkureita ja sain ihan kiitettävät kuvatkin aikaiseksi. 

Sfinksi luikero

 Löydettiin siis vihdoin paikka missä snorklata ja näkemistäkin oli vaikka ja kuinka. Liikenne pinnan alla oli vilkasta, mutta ei niin kovin värikästä, ainakaan ensi silmäyksellä. Pohjat ovat lähinnä kiveä ja hiekkaa, enkä tiedä onko korallia juuri ollenkaan välimeressä. Kasvillisuus oli tuollasita matalaa mattoa ja paikoitellen syvemmällä oli mustaa pitkää meriruohoa (?)

Ornate Wrasse 

Nämä pikkuiset Wrasset edustivat värikkäintä puolta kaloista. Kuvissa on naaras Ornate Wrasse ja taisin nähdä uroksenkin tai jonkun muun isomman vireän tyypin, jollaisia näkee paljon Thaimaassa narskuttamassa kivien pintaa. 

elikäs koristeellinen huulikala

Wrasseja oli aika paljon ja niitä oli muutaman sentin  mittaisesta n. 15 senttiseen. Aika vilkkaita tyyppejä ja hankalia kuvattavia, kun eivät viihtyneet poseeraamassa. 




Blacktail Bream aka Fratar (Diplodus vulgaris) 

 Ylemmästä kuvasta näkee miten iso ero veden kirkkaudella on kuvaan. Ylempi affena on kuvattu sieltä pieneltä poukamalta, jonne löysimme toisena päivänä. Näitä erinäisin raidoin varustettuja ahvenia oli monen laisia ja tunnistaminen on aika hankalaa. 



 Korallinen puuttuminen ei kyllä haitannut yhtään, koska merimaisema oli kaunis ja kirkas ilman niitäkin. Oikeastaan kauniimpi, kuin Thaimaassa näin matalassa vedessä snorklatessa, koska siellä irtohiekka pöllyää ja pinnat on sakan peitossa. Itseasiassa melkein kaikki näistä kuvista on otettu ihan polven syvyisessä vedessä. Vaikka pikkuhiljaa syvän veden kammo on hälventymässä, niin eniten nautin juuri tästä pikkuhiljaa matalassa vedessä lillumisesta ja yksityiskohtiin keskittymisestä. 

Tuima katse kuvaajaan...


Valkoinen hammasahven/ White seabream (Diplodus sargus sargus) 






Tokkopa tämä eli jonkin sortin Goby 

Jättiläis Tokko, Giant Goby (Gobius cobitis)


Ensimmäisenä päivänä saarella oli ihanteelliset kuvausvedet. Tuosta ylemmästä kuvastakaan ei yhtään huomaa, että olisi vedessä, kun ympärillä ei killu mitään haituvia tai sakkaa. Toisena päivänä samassa paikassa oli ihan eri meininki. Tuosta alemmasta kuvasta näkyy hyvin miltä siellä veden alla näytti. Luonnon oma blur efekti... Päädyin siihen tulokseen, että siinä yrittää makea ja suolainen vesi sekoittua tai kylmä ja lämmin vesi. Siellähän satoi välillä ihan hulluna, mutta en kyllä tiedä voiko se tuollaista saada aikaiseksi... Erikoinen ilmiö mitä en ennen ole luonnossa nähnyt, vaan lähinnä perunakattilassa. 



Harlekiini ahven (Serranus Scriba)

Salema Porgy (Sarpa Salpa) 


 Tämähän se vasta mielenkiintoinen kala olikin. Aika vaisun näköinen, mutta jälkiselvittelyissä kävi ilmi, että tyyppihän on hallusinogeeninen. Kalaa on syöty muinaisessa Roomassa viihdemielessä ja nykyäänkin on raportoitu joitakin tapauksia, kun ravintolassa ruokailu on päättynyt hallusinaatioihin. Trippi voi kestää 36 tuntia, mutta sitä ei saa joka kalasta. Kultaraita ei ole varsinaisesti huumaava, vaan huimausainekset päätyvät siihen jostain planktonista mitä ne saattavat syödä. Ilmeisesti se on jopa harvinaista, koska tämä on ihan yleisesti käytetty ruokakala. 



torstai 11. syyskuuta 2014

Terveisii Kroatiasta


























Palauduimme viime yönä viikon reissulta Cavtatista Kroatiasta. Cavtat on pieni kylä n.5km päässä Dubrovnikin lentokentästä. Aina kun tekee lähtöä uusiin paikkoihin, aiheuttaa hotellin valinta hirveää päänvaivaa. Koita sitten niistä kartoista ja kuvista hahmottaa optimaalista sijaintia ja hinta-laatusuhdetta. Taas osui valinta ihan nappiin, kun varattiin huoneisto ihan Cavtatin pohjoislaidalta. Apartments Didan oli todellinen helmi! Näköalat oli huimat ja huoneisto kaunis, siisti ja toimiva. Omistaja oli todella miellyttävä ja autokyydissä olisi päässyt kaupoille, eikä myöhäisen paluulennon vuoksi tarvinnut raapia päätään, kun saatiin jäädä hotellille.

 Ainut miinus koko hotellissa on nähtävissä alemmasta kuvasta... Voin kertoa, että oli paksulla puhisemista, kun piti hilata itsensä melkein pystysuoraan nousevaa katua ja portaita pitkin ylös tuohon harmaaseen rakennukseen. Aika monesti sain onneksi ruinattua, että palataan taksilla kyliltä... 



Cavtat hurmasi vehreydellään ja maisemillaan ihan täysin!




Vanhaa ja uutta oli sulassa sopusoinnussa keskenään.


Sitä uutta ja kiiltävää edustivat valtavat huvijahdit ja suurin ikinä näkemäni purjevene. Tai siis purjealus tai purjelaiva, miksi sellaisia melkein 60m pitkiä purjeellisia purkkeja sitten kutsutaankin... Sellaiset 200 000€ maksaisi, että sillä pääsisi viikoksi kavereiden kanssa purjehtimaan... 



Jos yläkuvassa on asteen verran suuremmat lepuuttajat, mihin on totuttu, niin alakuvassa on pykälän isommat egot... Hotellille johti ihan hullumaisen jyrkkä ja kapea alamäki ja yhtenä päivänä, kun oltiin tulossa taksilla, niin vastaan tulikin auto. Siinä sitten pönötettiin nokat vastakkain vaikka kuinka kauan, eikä kumpikaan anna tietä toiselle. Vanhempi ammattiautoilija ja mäessä asuva tyyppi katsoivat molemmat olevansa oikeutettuja ajamaan suoraan ilman väistöliikkeitä. Asiaa käytiin oikein setvimässä naamatusten... Jestas mitä touhua. No sitten taksi antoi myöden, kun alhaalta tulevan taakse tuli toinen auto ja päästiin mekin jatkamaan matkaamme. 



Pientä maisemaa parvekkeelta yllä ja alla. Alakuvassa makoilee katti Karvinen, joka asusteli läheisessä talossa, mutta viimeisinä päivinä hän olisi väkisin muuttanut meidän seuroihin. 


























Adrianmeri oli perimmäinen syy, miksi valitsimme kohteeksi Kroatian. Ensimmäisenä päivänä suunnattiin tietenkin snorkkelit ojossa rannalle. Ranta johon päädyimme oli tylsä tusinaranta aurinkotuoleineen, mutta kyllä siinäkin uiskenteli. Toisena päivänä löydettiin jo vähän lupaavammalle syrjäiselle rannalle ja snorkkelillekin oli vähän käyttöä. Ei siinäkään kuitenkaan ihan sellaista säväystä ollut, mitä Kroatian vesistä on hekutettu. 


Kaunis rauhallinen pikkukiviranta se kuitenkin oli ja saatiin olla poukamassa oikeastaan ihan keskenään. 


Kauhean huonosti löytyi mitään vinkkejä etukäteen, hintatasosta Kroatiassa ja Dubrovnikin ympäristössä. Varattiin perus Kanarian reissun käyttörahasto, mutta rahaa meni tarkalleen puolet siitä mitä yleensä saadaan levitettyä viikon matkalla vaikka Kreikassa. 

Hotellin sijainnin takia päädyttiin siihen, että tehdään ruokaa itse ja se olikin hyvä päätös. Syöminen ravintolassa oli aika hintavaa. Pääruoka maksoi halvimmillaan sen 120 kunaa eli 16€ ja drinkit saattoivat maksaa lähemmäs 10€. Muutenkin ruoka oli vähän pettymys, kun olin odottanut paikallisia ruokia, mutta tarjolla oli lähinnä perusmättöä ranskanperunoilla tai sitten se maksoi tähtitieteellisiä summia. Cevapcici eli sellaiset lihapullan tapaiset olivat ihan hyviä, mutta ei niitä Cavtatissa vajaalla 4:llä eurolla saanut, kuten Pallontalaajissa mainittiin. Tämähän ei meitä yhtään haitannyt, koska kokattiin possun sisäfilettä ja muita herkkuja hotelilla. Kaupassa ruoka oli halpaa ja viini lähes ilmaista :)    


Cavtatin keskusta oli pieni ja kaunis, eikä väkeä ollut yhtään liikaa. Käytiin useaan otteeseen kiskomassa isot purkilliset jäätelöä keskustassa ja 3 palloa maksoi alle 3€. Keskustasta taksilla päästeli hotellille 10-16€:lla, riippuen pysähdyttiinkö ruokaostoksille Tommy markettiin. Keskustastakin löytyi ihan pätevä ruokakauppa ja hotellin lähellä oli pieni kioskihenkinen elintarvikekauppa, mistä sai pikaisesti tarvittavat. 


Säät olivat kevyesti epävakaat, mutta kyllä sitä aurinkoa piisasi. yhtään ei haitannut, vaikka välillä satoi ja jylisi. Sen verran mahtireissu oli, että lisää juttua tulossa siitä pinnan alaisesta maailmasta ja vähän muustakin.