Thaimaassa - sieltä täältä osa2

 Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä meidän reissun viimeinen kohde Khao Lak. Ei me oikeen osattu odottaa mitään paikasta, koska toiset kehuvat valtavasti ja toiset taas eivät ole pitäneet. Ensimmäinen kosketus oli vähän ristiriitainen, kun kuski etsi hotellia pitkään ja se löytyi lopulta, mutta ei rannan läheisyydestä... Majoitusta varattaessa kartan perusteella ranta oli näyttänyt olevan ihan lähellä. Pratum resort oli kyllä ihana pieni hotelli, kaksi taloa joissa kahdessa kerroksessa 4 huonetta. Huoneet olivat siistejä ja hyvässä kunnossa ja kaikin puolin silmään sopivia ja toimivia. Mutta ihmekös tuo, kun paikka oli avattukin vasta 2013. Hotellilla työskenteli Burmalainen perhe. Joka päivä perheen pikkupoika sai hyvälle mielelle, tämän kirmaillessa ilkosillaan pitkin hyvin hoidettua puutarhaa isän kastellessa välillä istutuksia ja välillä poikaansa. Paratum tarkoittaa lootuksen kukkaa, mutta hotellin puutarhaa leimasi lootusten sijaan nämä hassut bonsait.

Loman loppuun varasin ajan tatuointi liikkeestä ja sain vihdoin sen kauan havittelemani bambutatuoinnin... Oli kyllä erikoinen kokemus jo senkin puolesta, että liikkeessä oli harras hiljaisuus. Kaikki varmaan tietää mitä meteliä tatuointikone pitää... Erikoista oli myös se miten nopeasti heppu naputteli pienet kirjoitukset ja se ettei koko toimitus tuntunut juuri miltään! Kovat rahat taiteilija tekee kyllä, kun tavallinen duunari tienaa sellaiset 10 000thb /kk, niin tämä 1½h kuva maksoi 9000thb. Kaveri oli jo sille päivälle tehnyt yhden 4h kuvan ja kiirettä tuntui pitävän päivästä toiseen. En ajatellut sen maksavan ihan niin paljoa, mutta en sitten viitsinyt alkaa tinkaamaan tai etsimään mitään halvempaa paikkaa ja ennen kaikkea olen varsin tyytyväinen tulokseen. 

Meillä oli hotelli Bang Niang rannalla. Itse ranta osoittautui aluksi surkeaksi pettymykseksi, kun sinne ylipäätään ensin päästiin. Hotellilta oli harmittavaisen pitkä kävelymatka, kun piti kierrellä ja kaarrella hotellialueiden blokatessa suoran pääsyn rannalle. Vesi oli ärsyttävän sameaa aaltojen myllätessä hiekkaa pohjasta ja kaikkialla lillui lehtiä ja röhnää. Siinä oli hymy kaukana kun ensimmäisenä päivänä tarvoin muun porukan perässä polvi kipeänä rannalta hotellille, nihkeässä uikkarissa ja hiki päässä. 

Mutta siitä se sitten iloksi muuttui! Vuokrattiin paikalliselta pienyrittäjältä fillarit ja niillähän oli mahtava polkaista paikasta toiseen yhdessä luikauksessa. Ne välimatkat oli just sellaisia ärsyttävän mittaisia, ettei mitään lavataksia ollut järkeä ottaa alle, mutta jatkuva kävelykin olisi vienyt järjen ainakin multa. Sitten löydettiin ihana rannan pätkä Bang Niangin pohjoispäästä, missä vesikin oli kirkkaampaa. Siellä oli muutama hierontakatos ja aika paljon ihan paikallista väkeä ja nuorisoa telmimässä aallokossa. 

Yksi päivä vietettiin Small sandy beachillä mikä oli osa kansallispuistoa. Onneksi oltiin saatu pikku info siitä, että sinne ei tarvitse taivaltaa viidakon läpi, vaan sinne pääsi myös vähän helpommin hyväkuntoista polkua pitkin suoraan mäkeä alas.

Similanin saaret jäi nyt väliin törky hintojensa takia. Niiden takia me oikeastaan Khao Lakkiin mentiin, mutta sen sukelluksen hinnaksi olisi tullut lähemmäs 200€, mikä on jo turhan paljon.
Joku se vielä kertoi paikanpäällä, että Similanilla on korallit menneet huonoon kuntoon ja kalat karaneet paremmille vesille, kun muutama viime vuosi on ollut niin lämmin. Parhaimmat näkymät olisi vasta syvemmällä, kuin 12m ja sen syvemmälle, kun ei ilman korttia voi mennä. Kuluva vuosi on onneksi ollut parempi ja korallit alkaneet elpyä, joten kyllä me sitten vielä jonakin vuona sinne palataan.